2. lokakuuta 2002

Sukututkimusterveiset

Nämä sivut on löydetty laskurin mukaan jo tuollaiset 16000 kertaa sitten heinäkuun 2000, ja käyttäjiä on monesta maasta, Suomi, Ruotsi, Kanada, Sveitsi ja Yhdysvallat kärjessä, mutta myös Meksikosta, Brasiliasta ja Etelä-Afikasta! Tervetuloa vain kaikki.

Vanhaa levyä pyörittääkseni on syksy kiireistä aikaa ja sukututkimus pyörii enimmäkseen takaraivossa odottaen rauhallista hetkeä jolloin siihen pääsee keskittymään. Huh... aineistoa on kertynyt jo vaikka miten, mutta lisää vain tekee mieli.

Olen saanut monelta kommentteja ja tarkennuksia sukutauluihin ja tulen ne kyllä päivittämään internetiinkin. Päivitetyt tiedot ja ah niin paljon tutkimusta on syötetty tietokantaan, mutta vielä odotetaan parin bugin korjausta Legacy Family Tree -ohjelmassa. Olen ollut suoraan yhteydessä ohjelmiston ohjelmoijatiimiin ja uskon että pian saan ulos sellaisen WWW-esityksen joka kelpaa Historismi.Netissä näytettäväksi. Tuo versio Legacystä on sitten varmaan teille muillekin MUST.

Minua on pyydetty suunnittelemaan historiikkia isänisästäni Paavo Hirvelästä. Kovasti kiinnostaisi kerätä Lammin-Kosken-Tuuloksen ihmisiltä muistoja tästä pidetystä kunnanlääkäristä... työmäärä vain mietityttää (siis oma, ei Paavon : )

13. elokuuta 2002

Ellis Islandin tarinoita

Yhdellä iltamyöhäisellä nettimatkalla käväisin linkkisivuiltani löytyviä linkkejä lävitse ja juutuin pitkäksi aikaa Ellis Islandille - Vapaudenpatsassaarelle, jota kautta maahanmuuttajia virtasi Yhdysvaltain itärannikolle ja siitä eteenpäin Villiin Länteen tai Villiin Pohjolaan.

Sivusto tarjoaa mahdollisuuden tallentaa löydöksiään omaan "My Ellis Island Records" -kansioon. Sieltä löytyivät kaikki maahanmuuttomanifestit jotka olin tallentanut edellisellä vierailulla, varmaan vuosi sitten. Nyt, Tidström -tutkimuksenkin taas vauhdituttua kiitos Kaarlo Tiesmaan, oli ilo havaita että Torsten ja Magnus Tidströmin maahanmuuttoasiakirjat olivat todellakin heidän.

Torstenin nimi tosin oli kirjoitettu miten milloinkin, oli Forsten ym. mutta samoista ihmisistä kyse. Ja miten lie välttänyt silmän vuotta aikaisemmin - koko vanhan asiakirjan sai eteensä alkuperäisenä skannauksena! ja siinä oli kaikki lisätiedot mitä viranomaiset olivat maahanmuuttajista merkinneet: pituutta, hiusten väriä, tuntomerkkejä, taalojen määrä saapuessa, kuka oli maksanut lipun, kenen luo oli menossa ja mihin osoitteeseen... Mukava oli myös huomata että kukaan sukulaisistamme ei ollut "vallankumouksellinen!!" Siispä siitä tarkistamaan kaikkien tiedossani olleitten USA:an muuttaneiden tai siellä käyneiden sukulaisten maahanmuuttoasiakirjat. Roope Laaksonen, Karl Kollin ja runsaasti Pada-sukua!

Isoisäni isoisän siskon Hilja Heleniuksen (os. Simolin) manifesti tuntui olevan kadoksissa. Miehen, Karl Heleniuksen matkat oli hyvin tallessa, mutta Hiljaa ei löytynyt. Siirtolaisinstituutin hakukoneesta nähdään että hän lähti joulukuussa 1892 Hangosta Uranialla, määräpäänä New York, mutta ei mainita millä laivalla hän jatkoi Englannista. No... netti on tietoa pullollaan ja selvitin että s/s Umbria oli ainut Euroopasta joulukuun lopulla tullut laiva. Tietotekniikka vinoili eikä suostunut hetkeen näyttämään asiakirjoja oikealta ajalta.

Mutta sitten alkoi toimia ja löytyi maahanmuuttokirjojen mukaan Venäjältä saapunut, viimeisenä oleskelupaikkanaan Euroopassa Varsova, nuori rouva Hilza Helenins! s/s Umbria koki muuten tuolla matkalla kovia ja tuli New Yorkiin myöhässä 31.12.1892 rikkoutuneen potkuriakselin kanssa. Miten se sen teki? Käytti purjeitaan! Tuon jälkeen laiva purjehti tyhjillään Liverpooliin jossa sille tehtiin mittava korjaus ja muutoksia - mm mastoja poistettiin. Niinpä seuraavan potkuriakselin rikon myötä 1893 laiva ajelehti ja piti korjata merellä.

Hiza Heleninsin kanssa oli peräjälkeen kirjattu kovin suomalaisia varsovalaisnimiä. Siinä missä viimeinen residenssi vaihtuu Varsovaksi, ja jonka alle kaikki on merkitty yhtäläisyysmerkillä, on ylimpänä ulkomaalainen nimi, eli maahanmuuttoviranomainen on ollut laiska tai kielitaito-ongelmat ovat vaivanneet ja hän on merkinnyt kaikki Venäjältä tulleet outoa kieltä puhuvat Varsovasta tulleiksi. Venäjä - no, sitähän Suomi osaltaan oli autonomioineenkin. Näin tämä ongelma oli ratkennut. Tästä on juttua Emigraatio-sivulla jonne pääsee Suvut -esittelyn kautta.

Sitten kun saa nämäkin elämäkertatietoihin niin vot!

10. heinäkuuta 2002

Markkinahumua Heinolassa 1824

Alunperin 1.5.2002 - Päivitetty 10.7.2002.

Maaliskuussa oli hetkinen aikaa pistäytyä Mikkelin Maakunta-arkistossa ja rullata mikrofilmiä koneessa edestakaisin. Erityisenä kohteena oli nyt Isoäitini Aino Kososen isän esipolvien tutkimus, erityisesti Vuolenkosken Heiskalan/Keikin ja Uimilan Pekkolan ja Kauppilan taloihin liittyen. Mikrofilmistä ei paikoin tahdo saada selvää, joten jatkossa on katsottava voisiko kurkistaa maakunta-arkistossa alkuperäiseen kirjaan saakka. Kuitenkin sukupuuta muuttavaa tietoakin on tulossa. 1800-luvun vaihde oli sotaista Iitissä, ja rippikirjan merkinnät monin paikoin vajavaisia.

Rainion sukupuun esi-isä Taneli Juhonpoika Heiskala paljastui nyt sotilaaksi Daniel Johansson Stör ja samalla käsitys Heiskala-talon siirtymisestä suvussa isältä pojalle sukupolvesta toiseen saa väistyä. Tanelin kohtalona muuten oli joutua myöhemmin "raudoissa häkkiin" -miten ja missä, jää vielä selvitettäväksi.

Samalla tuli selvitettyä esipolvien "rötöstelyä", olihan mm. Samuli Samulinpoika Keikki eli Pekkola tuomittu metsänhaaskauksesta - eli naapurin metsään puuttumisesta - pariinkin otteeseen sakkoihin. Entä miten päättyi Juho Erkinpoika Pekkolan hevosmarkkinaretki Heinolaan 1.10.1824? Tuli syyte juopumuksesta ja metelöinnistä. Orimattilassa taas viinanpolttoa jatkettu oikein urakalla vaikka keisari yllättäen teki siitä laitonta. Näistä saamme sukutauluun mielenkiintoisia elämäkertatietoja - kesän 2002 aikanako?

Miksi olen sukututkija?

Tässä amerikkalaisen sukututkijan June Pelon Finngeniin jättämä teksti, joka siellä on saanut positiivista palautetta. Teksti on peräisin tuntemattoman sukututkijan kynästä. Englanninkielestä mukaili Tapani Tunkkari.

Minusta tuntuu, että joka suvussa on yksi, jonka kutsumus on etsiä esi-isänsä, liittää lihat heidän luihinsa ja herättää heidät uuteen elämään. Hänet on valittu kertomaan suvun tarina. Samalla hän tuntee, että esi-isät jotenkin tietävät tämän ja hyväksyvät sen. Minulle sukututkimus ei merkitse pelkää kylmien faktojen kokoamista, vaan sitä, että teen eläviksi kaikki, jotka ovat olleet täällä ennen meitä.

Me sukututkijat olemme heimomme tarinankertojia. Jokaisella heimolla on sellainen. Kutsumus tähän työhömme näyttäisi olevan geeneissämme. Edesmenneet kehoittavat meitä: Kerro meidän tarinamme! Ja niin me teemmekin. Löytäessämme heidät löydämme samalla itsemmekin...

Ei ole kysymys pelkästään tosiasioiden dokumentoinnista. On kysymys siitä, kuka minä olen ja miksi teen sitä mitä teen. Kun näkee hautausmaan joutuvan unohduksiin ja peittyvän rikkaruohoihin, silloin on vain pakko sanoa: En voi sallia näin tapahtuvan. Täällä lepäävät sukulaiseni ovat omaa lihaani ja vertani. Saan olla ylpeä siitä, mitä he ovat saaneet eläessään aikaan. Saamme kiittää heitä siitä, mitä nyt olemme. Tapa, miten he selvisivät vaikeuksistaan ja menetyksistään, heidän periksiantamattomuutensa ja sitkeytensä, heidän päättäväisyytensä rakentaa perheelleen elämän edellytykset, kaikki tämä ansaitsee jakamattoman kunnioituksemme.

Saamme olla ylpeitä siitä, miten esivanhempamme loivat kansakuntamme ja säilyttivät sen itsenäisyyden. He tekivät sen meidän vuoksemme, sen vuoksi, että saamme nyt olla sitä mitä olemme. Hekin haluavat meidän muistavan heitä.

Ja niin me tutkimme hartaasti arkistoja ja kirjaamme heidän elämänsä yksityiskohtia, sillä me olemme osa heitä ja he osa meitä. Niinpä minä, kirjurin kutsumuksen saaneena, kerron sukuni tarinan. Joku seuraavasta sukupolvesta on aikanaan ottava saman kutsun vastaan ja liittyvä lenkkinä suvun tarinankertojien pitkään ketjuun. Tämän vuoksi minusta on tullut sukututkija. Saman kutsun ovat laillani saaneet monet muutkin, sekä nuoret että vanhat.
Tuntematon suktutkija.

12. tammikuuta 2002

Euroja!

Joulu 2001 meni ja vuosi vaihtui. Samassa rytäkässä vaihtui asunto joten joulukortit jäivät kiireessä lähettämättä - pahoittelen. Lähetän sitten vaikka pääsiäiskortteja.

Rahayksikön muutos ei ole suomalaisille aivan vieras asia, historiassamme näin on käynyt useastikin. Tottuneelle muovikortin käyttäjälle käteinen euro on vielä toistaiseksi säilynyt kohtuullisen outona.

Vuoden 2002 aikana toivon pääseväni käsittelemään aineistoa jonka keräsin 2001 kesällä ja alkusyksystä - mutta varmasti myös uusia arkistoretkiä tarvitaan.