10. heinäkuuta 2002

Miksi olen sukututkija?

Tässä amerikkalaisen sukututkijan June Pelon Finngeniin jättämä teksti, joka siellä on saanut positiivista palautetta. Teksti on peräisin tuntemattoman sukututkijan kynästä. Englanninkielestä mukaili Tapani Tunkkari.

Minusta tuntuu, että joka suvussa on yksi, jonka kutsumus on etsiä esi-isänsä, liittää lihat heidän luihinsa ja herättää heidät uuteen elämään. Hänet on valittu kertomaan suvun tarina. Samalla hän tuntee, että esi-isät jotenkin tietävät tämän ja hyväksyvät sen. Minulle sukututkimus ei merkitse pelkää kylmien faktojen kokoamista, vaan sitä, että teen eläviksi kaikki, jotka ovat olleet täällä ennen meitä.

Me sukututkijat olemme heimomme tarinankertojia. Jokaisella heimolla on sellainen. Kutsumus tähän työhömme näyttäisi olevan geeneissämme. Edesmenneet kehoittavat meitä: Kerro meidän tarinamme! Ja niin me teemmekin. Löytäessämme heidät löydämme samalla itsemmekin...

Ei ole kysymys pelkästään tosiasioiden dokumentoinnista. On kysymys siitä, kuka minä olen ja miksi teen sitä mitä teen. Kun näkee hautausmaan joutuvan unohduksiin ja peittyvän rikkaruohoihin, silloin on vain pakko sanoa: En voi sallia näin tapahtuvan. Täällä lepäävät sukulaiseni ovat omaa lihaani ja vertani. Saan olla ylpeä siitä, mitä he ovat saaneet eläessään aikaan. Saamme kiittää heitä siitä, mitä nyt olemme. Tapa, miten he selvisivät vaikeuksistaan ja menetyksistään, heidän periksiantamattomuutensa ja sitkeytensä, heidän päättäväisyytensä rakentaa perheelleen elämän edellytykset, kaikki tämä ansaitsee jakamattoman kunnioituksemme.

Saamme olla ylpeitä siitä, miten esivanhempamme loivat kansakuntamme ja säilyttivät sen itsenäisyyden. He tekivät sen meidän vuoksemme, sen vuoksi, että saamme nyt olla sitä mitä olemme. Hekin haluavat meidän muistavan heitä.

Ja niin me tutkimme hartaasti arkistoja ja kirjaamme heidän elämänsä yksityiskohtia, sillä me olemme osa heitä ja he osa meitä. Niinpä minä, kirjurin kutsumuksen saaneena, kerron sukuni tarinan. Joku seuraavasta sukupolvesta on aikanaan ottava saman kutsun vastaan ja liittyvä lenkkinä suvun tarinankertojien pitkään ketjuun. Tämän vuoksi minusta on tullut sukututkija. Saman kutsun ovat laillani saaneet monet muutkin, sekä nuoret että vanhat.
Tuntematon suktutkija.

Ei kommentteja: