16. kesäkuuta 2006

Mistä meidän geenimme tulevat?

Muutamissa keskusteluissa on surtu suomalaisten mahdollista geeniperimää idästä, Venäjältä. Ilmeisesti läntisen kulttuurin katsotaan olevan houkuttelevampi. Mitenkä paljon kulttuuristamme siirtyy geeneissä?

Osa tällä hetkellä yleistä suomalaista kulttuuriperimää ainakin on itään ja etenkin Venäjään liittyvän kulttuurin vieroksunta - sitä yleisempää mitä lännemmäs tullaan. Tällainen vieroksunta on tietenkin perua itsenäisyytemme alkuajoilta, jolloin viimeistään haluttiin irtautua lähes kaikesta "venäläisestä", soveltuvin osin, vaikka oli meillä suuriruhtinaskuntana hyvätkin hetkemme. Suomalainen kulttuuri, sen läntinen ja itäinen esiintymä, ovat esivanhempiemme ja naapurikulttuurien sulautumia. Venäläisyydessä ei kaiken kukkuraksi montaakaan venäläisiä karsastavaa suomalaista pelota mikään muu kuin mahdollinen neuvosto-karjalaisen kulttuurin vaikutus. Sen vaikutus suomalaiseen kulttuuriin on kyllä melko vähäinen.

Mitä tulee geenien periytymiseen, olen huomannut että geenien periytyminen ei ole monelle tuttu asia. Jotkut käsittävät että suvun tutkiminen on aivan sama asia kuin geeniperimän tutkiminen. Näin saumattomasta yhteydestä ei ole kyse. Jos sukututkimuksen keinoin olisi tutkittavissa kaikkien meidän jokainen esipolvi, löydettäisiin väistämättä henkilö joka on kaikkien tänään elävien suomalaisten esi-isä tai äiti. Jos suvun rakentaminen olisi matematiikkaa, eivätkä
suomalaiset olisi koskaan hakeneet kumppania naapurikansoista, löytyisi tällainen henkilö n. 40-35 sukupolvea sitten - jostain pimeältä keskiajalta. Edellämainittujen "kulttuurivaihdosten" takia tällainen henkilö löytyy kuitenkin huomattavasti kauempaa kuin edes historialliselta ajalta.

Jos tämä kaikille yhteinen sukulainen - esivanhempi - löytyisi, ja jos voisimme tutkia hänen geenejään, voi olla että meillä ei ole ensimmäistäkään häneltä perittyä geeniä. Tutkimus on kesken, mutta ihmisellä on (olipa kulttuurimme perimä läntistä tai itäistä) 30000-40000 geeniä. Saamme 50% geeneistämme isältä ja 50% äidiltä, joten valitessamme yhden geenin tarkasteluun, se on varmasti jommalta kummalta. Tämä yksi geeni voi olla kuitenkin peräisin vain yhdeltä neljästä isovanhemmistamme, vain yhdeltä kahdeksasta isoisovanhemmastamme, vain yhdeltä kuudestatoista
isoisoisovanhemmastamme ja niin edelleen. Matemaattisesti voimme saada 25% geeneistämme isovanhemmiltamme, mutta se ei ole mikään laki. On täysin mahdollista että emme peri ainuttakaan geeniä joltakulta neljästä isovanhemmastamme. Poikkeuksena ovat suoran isä-isä -linjan esipolvet,
sillä Y-kromosomi (ja sen geenit) periytyy isältä pojalle.

Jonakin menneisyyden hetkenä löytyy Y-kromosomilinjan päästä "isä" jolta kaikki tänä päivänä elävät suomalaiset miehet ovat perineet Y-kromosominsa. Jos maailmankuvaan ei pakosta kuulu Aatami, voidaan todeta että kyseessä ei välttämättä ole edes homo sapiens. Eurooppalaisissa suvuissa geenit ovat risteilleet sillä tavoin että ei ole mielekästä puhua läntisestä tai itäisestä "geeniperimästä".

Harri

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Näit varmaan Hesarin kirjoituksen?
=================================

Itä - ja länsisuomalaisilla on erilainen geenitausta
Julkaistu: 12.5.2008 23:31

tuuli lappalainen



Itä- ja Länsi-Suomen geneettiset erot hakevat vertaistaan Euroopassa.

Tuo raja on havaittu useissa eri tutkimuksissa. Geneettinen rajavyöhyke – tarkka raja se ei ole – halkaisee maan Suomenlahden pohjukasta Pohjanmaalle.

Samoilla linjoilla kulkee itä- ja länsimurteiden raja, jota noudattavat monet folkloristiset piirteet.


Suomen ensimmäiset asukkaat saapuivat maahan pian jääkauden jälkeen Keski- ja Itä-Euroopasta.

Geneettisesti tämä näkyy erityisesti äitilinjoissa, jotka eivät juuri eroa keskieurooppalaisista.

Havainto uutisoitiin 1990-luvulla meillä näyttävästi.

Juuri sopivasti EU-jäsenyyden kynnyksellä geenit todistivat, että suomalaiset ovat eurooppalaisia.

Vanhat käsitykset Volgan mutkasta heitettiin romukoppaan. Suomalaisten isälinjoista paljastuneet itäiset piirteet kuitenkin pakottivat tutkijat jälleen tähyilemään Uralille.

Genetiikan tulokset ovatkin tukeneet vanhaa käsitystä. Kampakeraamisen kulttuurin aikaan idästä kulkeutui tänne suomalais-ugrilaista kieltä puhuvia uudisasukkaita.


Seuraavava muuttoaalto lännestä synnytti jo eroja Itä- ja Länsi-Suomen välille. Uudet asukkaat Ruotsista ja Baltiasta toivat mukanaan nuorakeraamisen kulttuurin Lounais-Suomeen ja rannikolle.

Itä-Suomeen nämä vaikutteet eivät yltäneet. Sama kehitys jatkui pronssikaudella ja osittain myös rautakaudella.

Seuraukset näkyvät geneettisissä isälinjoissa. Suomalais-ugrilaiset piirteet ovat säilyneet paremmin Itä-Suomessa, skandinaaviset ja eteläiset piirteet vallitsevat lännessä.


Sattuman ansiosta alueelliset erot ovat kuitenkin suuria. Sota, kulkutauti tai nälänhätä jätti henkiin pitäjässä joskus vain muutamia perheitä.

Harvojen henkiin jääneiden geenit pääsivät sattumalta rikastumaan alueen väestössä. Tätä tutkijat kutsuvat geneettiseksi pullonkaulailmiöksi.

Näin kävi myös silloin, kun uusi asutus polveutui pienestä ryhmästä uudisasukkaita.

Sattuma on vaikuttanut erityisen paljon itä- ja pohjoissuomalaisiin. Asutus oli siellä vuosituhansien ajan niin harvaa. Rannikkoseuduilla väestö polveutuu jääkauden jälkeisistä ensimmäistä asukkaista. Siellä on asuttu pysyvissä kylissä jo tuhansien vuosien ajan.


1500-luvulla Kustaa Vaasa päätti asuttaa Itä- ja Pohjois-Suomen kasvattaakseen verotuloja ja sitoakseen erämaat osaksi Ruotsin valtakuntaa.

Tämä synnytti Suomen historiassa mittavan alueellistamisen. Valtava muuttoliike suuntautui Etelä-Savosta pohjoiseen.

Itä-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin asukkaat polveutuvat enimmäkseen näistä uudisasukkaista.


Lisää aiheesta tiistain Helsingin Sanomista.

Terveisin Esa Lahtomaa