Historismi.Net.Blog? Tarvitseeko joku muka tällaistakin?

Kirjoitin tämän tekstin jokin aika sitten. Juuri nyt sinä luet blogia johon panin sen esille. Tuo nyt oli vain arvaus, voihan olla että tätä ei lue kukaan, lukuunottamatta itseäni, kun käyn täällä silloin tällöin ihailemassa kuinka hienolta tämä blogi näyttää. Jokuseen aikaisempaan blogitekstiin tosin on jätetty lukijakommentteja, joten heitetään taas täky veteen ja katsotaan nappaako.

Nykypäivänä nimittäin on kuitenkin kohtuullisen todennäköistä että joku tänne eksyy ja jotain lukee, varsinkin kun olen varustanut melkein jokaisen HistorismiNet-sivun linkillä jossa lukee "Uutisia" ja joka johtaa tänne. Kun tein sivuston ensimmäisen version vuonna 1999, uutiset rullasivat pääsivun vasemmassa reunassa pienessä Uutisikkunassa. Uutiset käsittelivät silloin pelkästään sukututkimuksen edistymistä ja sivuston kehittymistä. Ne ovat tämän bloginkin pääaiheet, ja ilmeisesti niiden perässä eksyit tähän. Tässä blogissa ei kuitenkaan kaihdeta muitakaan asioita. Esimerkiksi tällaisen blogin olemassaolon tarkoituksen pohtimista.

Kohta alkavat eduskuntavaalit ja blogien määrä moninkertaistuu. Pressanvaalit näyttivät tietä. Suuri joukko ehdokkaita pistää blogin pystyyn ja tulevat ilahduttamaan lukijoitaan (lähes) päivittäin kaikella mitä tekivät ja suunnittelivat tekevänsä. Mene ja tiedä vaikka joku kävisi niitä lukemassakin. Ujoimmat heistä varmaan jättävät kommentointimahdollisuuden pois blogeistaan, etteivät tulisi todistaneeksi lukijoittensa vähäistä määrää.

Itse en usein eksy muitten blogeille. Olen siinä suhteessa huono nörtti.

Itse en usein eksy muitten blogeille. Olen siinä suhteessa huono nörtti. Kun olen blogeja selannut, olen löytänyt tieni sellaiselle Kuukkelissa jotain tietoa etsiessäni, tai jos uutisryhmissä on mainostettu. Muutamista blogeista todella nauttii, esim. kun kirjoittaja on alansa asiantuntija ja kommentoi jotain spesifiä kiinnostuksen kohdetta. Muutamat mielenkiintoiset blogit on kirjoitettu kronikoitten tapaan. Monella lehdellä ja uutistoimituksella on oma blogi. Monella merkittävällä yhteiskunnallisella ja taloudellisella vaikuttajalla on oma blogi. Valitettavasti se, että kirjoittaja on merkittävä asiantuntija, ei aina korreloi mielenkiintoisen ja olemassaolonsa oikeuttavan blogin kanssa. Jotkut blogit tehdään varmaan vain siksi että bloggaaminen on trendikästä ja kirjoittajat tuntuvat uskovan kommunikoivansa blogillaan suunnattoman suuren yleisön kanssa. Monet blogit olisivat saaneet jäädä päivänvalolta piiloon, kuten ennen vanhaan tapahtui pöytälaatikkorunoudelle.

Hyvät ja hyödylliset blogit ovat kultahippuina tavanomaisten "massablogien" ja suorastaan harmittavan surkeiden viritysten joukossa - tarkoitan että ne ovat yhtä harvinaisia ja iloisia yllätyksiä. Tällaisia kaikille suositeltavia blogeja lisään saataville tuohon oikeaan reunaan otsikolla "Lisää blogeja".

Monasti bloggaajan aihe voi olla hyvin mielenkiintoinen, mutta aiheen käsittelytapa tiputtaa sen blogien harmaaseen massaan. Sellainen on harmittavaa. Mutta jos lopputulos on blogi jonka voi selvästi nähdä kiinnostavan korkeintaan tekijää itseään, niin mikä on ollut alkuperäinen sysäys sille että sinulla ja minulla on mahdollisuus se lukea? Trendien seuraamisen mainitsin jo.

Muutamista blogeista kajastelee, että kirjoittajat haluavat että joku vakoilisi heidän salaisuuksiaan, mutta eivät halua lähteä viuhahtelemaan huomionkipeinä. Ehkäpä kirjoittaminen on heille terapiaa ihmissuhdekarikoissa, muun huomion puutteessa, ja osa tuntuukin tiedostavan että kommunikaatio on yksisuuntaista. Ehkä he saavat jonkinlaista tyydytystä uskoessaan että tuhannet lukijat käyvät "salaa" vakoilemassa mitä he ovat puuhanneet päivittäin. Ärsyttävämpiä kuitenkin ehkä ovat ne blogit, joiden kirjoittajat ovat päättäneet saada huomiota sanomisilleen, ja heille on aivan sama onko huomio positiivista vai negatiivista, kunhan saavat sitä runsaasti. Vähän kuin ulvovat kakarat kaupassa lelu- ja karkkihyllyn edessä.

Sitten on maailmaa parantavia bloggaajia jotka kertovat meille totuuksia koska ovat meitä tavallisia pulliasia valaistuneempia, ja tuntuvat uskovan että joku on niistä kiinnostunut. No, mielipiteitä heillä riittää kuten meillä kaikilla muillakin - joka asiasta. Tunne on kuin selatessa lehtien Lukijoilta -palstaa, siellä esiintyy samanlaisia kaikkitietäviä. Vielä pahempi on että osa näistä ei ymmärrä lopettaa. Oli aihe mikä hyvänsä, siitä pitää kirjoittaa, ja vielä parempi jos yhden otsikon alle saa monta aihetta - paljon mielipiteitä. He alkavat kertoa siitä miltä aamukahvi maistui, antavat vinkkejä lintujen talviruokintaan ja päätyvät pohtimaan mihin Ruotsi tarvitsee kuninkaallisiaan. Huh. Tosi ärsyttävä on sellainen blogi missä kirjoittajalla ei ole riittänyt omaa sanottavaa puoleenkaan jutuista joista on halunnut kirjoittaa, vaan niihin on pitänyt linkittää tusinoittain muitten blogeja ja koko juttu saattaa olla lainaus webbisivulta kommentilla "hei, mä olen samaa mieltä."

Miten jännittävää onkaan joittenkin elämä.

Muutamat blogit tuntuvat keskittyvän kirjoittajansa merkkipäiväkalenterin sisällön julkistamiseen tyyliin: "tänään oli minun nimipäiväni, tänään oli Ollin syntymäpäivä, kissa teki ekan kerran uuteen hiekkalaatikkoonsa, kävin uudella kampaajalla" jne. Miten jännittävää onkaan joittenkin elämä. Ehkäpä blogi onkin tarkoitettu sukulaisten keskinäiseen kommunikointiin. Hyvä puoli on että nämä tekstit eivät tuppaa olemaan kovin pitkiä. Päinvastoin kuin muutamien supernörttien blogit, joissa kerrotaan omista tapahtumista muille supernörteille, joiden nimet ovat yleensä 'peecee89', 'gvz8bk8' ja 'oOoxoOo', sen sijaan että tapaisivat nokakkain ja menisivät vaikka yhdessä elokuviin.

Uskon kirjoittavani tätä blogia siksi että joku mahdollisesti olisi kiinnostunut siitä, miten sukututkimus edistyy. Jos aihe on jokin muu, niin mikä minun motiivini silloin on? Ehkäpä jokin noista tuossa yläpuolella :)

Kanada - Koskenniska

Paluu juurille Iitin Koskenniskalla

Luovutettuun Karjalaan juurilleen retkiä tekevistä puhutaan yleisesti "kivijalkaturisteina", ja osuvasti sillä monesta kotitalosta siellä ei ole muuta jäljellä. Paljoa enempää ei Tapani Laaksonen, toisen polven kanadansuomalainen, ehkä odottanut näkevänsä isoisänsä lapsuudenkodissa Iitin Koskenniskalla - mutta toisin kävi. Kivijalkojen päällä kohoavat edelleen rakennukset, hoidettuina ja asuttuina.

Tapani Laaksosen äiti on myös kanadansuomalainen. Äidin sukulaisiin Pohjanmaalla perheessä on pidetty säännöllisesti yhteyttä. Sen sijaan isän suku jäi vähitellen unohduksiin vaikka Tapani muistaa kuulleensa isoäitinsä Hilma Heinäsen retkestä Kuusankoskelle 1950-60 lukujen vaihteessa.

Erään iltana heinäkuussa 2003 Laaksosta odotti kesäasuntonsa - vanhan kotitalonsa - puhelinvastaajassa viesti kaukaiselta sukulaiselta Harri Hirvelältä. Eli minulta. Kerroin saaneeni Tapanin tiedot internetin välityksellä ja etsiväni Kanadaan muuttaneen Robert Laaksosen jälkeläisiä saadakseen tietoja perheen kohtaloista sukututkimusta varten. Tapani soitti takaisin, ja yhteys hänen isänsä sukuun oli taas olemassa. Tarinaa jatkettiin puhelimessa suomeksi, sillä Laaksosilla oli aina puhuttu suomea ja kieli oli säilynyt, ja myöhemmin sähköpostissa englanniksi, sillä suomen kirjoittamista ei Laaksosilla eikä Ontariossa ollut päässyt
harjoittelemaan.

Tänä vuonna Tapani päätti vihdoin vierailla esi-isiensä maassa. Aluksi ideana oli parin viikon vierailu, mutta kaverit olivat puhuneet ympäri - kyllä kuukausi ainakin pitää olla reissussa jos kerran Eurooppaan saakka lähtee. Eikä Laaksonen katunut päätöstään tehdä se pitempi retki. Suomen vierailu alkoi äidin sukulaisissa Vaasassa jossa tuli nähtyä suomalainen juhannus. "Pelejä, juomaa, saunasta suoraan kylmään mereen uimaan, tanssilavalle menollakin peloteltiin", oli ollut pohjalaisten resepti. Mutta ei silti kovin eksoottista kanadansuomalaiselle. Laaksonen saunoo kuin suomalainen ja hallitsee saunavastan teon jalon taidon. Häneltä syntyy vasta paitsi koivusta, myös tammesta. "Äiti ja isoäiti opettivat".

Aamupäivällä 1.7. juna tuo Tapanin Hyvinkäälle, josta minun autollani jatketaan Iittiin Vuolenkoskelle ja Koskenniskalle. Kerrottavaa riittää puolin ja toisin. Iittiä lähestyttäessä tosin alan itse olla vähän enemmän äänessä, ja kuvailen näkymiä sanoin samalla kun Tapanin digikameralle tallentuu Pohjois-Iitin maisemaa ja rakennuksia. Aurinko häikäisee ja porottaa kuumasti.

"Nikkilän kartanon omisti 1920-luvulla isäsi serkku, Matti Rainio - ja tuon Pietilän kartanon omisti isäsi serkun, Aino Rainion, mies Ahti Kosonen 1930-luvulla. Rainion talo on Pietilää vastapäätä tuolla virran toisella puolella. Ja tässä rakennetaan nyt uutta Vuolenkosken siltaa, meidän yhteiset esipolvet menivät tästä lautalla yli vuoteen 1935 saakka - jos menivät," kerron. Sillan jälkeen käännytään oikealle, Kömmistön suuntaan, ja kun Iiskolan harmaahirsinen vanha lato on kuvattu, kurvataan kohta Rainion talon pihalle. Pihapiiriä reunustaa vanha aitta, joka on selkeästi vanhempi kuin itse talo, joka sekin tiedetään olevan peräisin 1800-luvulta. Tapani herkistyy oivaltaessaan kävelevänsä samassa pihapiirissä kuin isoisänsä, ja tuntevansa käsissään samat hirret

"Huimaa ajatella että tämä on ollut isän isän ja sitä ennen isän isän isän ja isän isän isän isän aitta!"

Niin, on siinäkin jo tukku esi-isiä. Talonpoikaisilla esi-isillämme Iitissä ei ollut Ruotsin ja Venäjän vallan aikana käytössä sukunimiä ennen 1900-lukua "Mutta käräjillä käytettiin usein talon nimeä liikanimenä. Mitä nimeä nämä itse ja aikalaisensa käyttivät, sitä ei kaikissa tapauksissa tiedä." Samuli nuorempi Vuolenkosken Heiskalasta tunnettiin Samuli Keikkinä, kun perhe asui ja viljeli Forstadiuksen suvun omistamaa Keikin tilaa 1840 tienoilla. Samuli Pekkolaksi häntä
kutsuttiin 1860 paikkeilla kun hän oli ostanut Koskenniskalta osan Pekkolaa - Rainion tilan. "Rainion päärakennus on läheisen Pekkolan päärakennuksen entinen yläkerta - se purettiin ja siirrettiin tähän uusille perustuksille" kerron. Samulin vanhin poika Antti otti vaimokseen Juho Pekkolan (tai Aatulan) vanhimman tyttären Eeva-Liisan ja perhe aloitti yhteisen taipaleen Keikissä. Perhe kasvoikin hyvää vauhtia koskapa Eeva-Liisa synnytti yksitoista lasta, joista kahdet kaksoset ja yhdet kolmoset! Isoäitini isä Antti oli vanhin lapsista ja Laaksosen isoisä Robert oli 15 vuotta myöhemmin syntyneen kolmossarjan ainoa eloon jäänyt. Samuli möi Rainion vuonna1876 perinnöksi Antille, vanhimmalle pojalleen, joka jatkoi suvun perinteitä 1893 ja myi Rainion perinnöksi pojalleen Antti nuoremmalle. Antti muistetaan Koskenniskalla
vieläkin liikanimellä "Sonkeri." Samulin isoisä oli entinen sotilas Daniel Stör (Taneli Stör), eli Taneli Heiskala, kun Heiskalassa asui. Taneli sai monen vuoden linnatuomion varastettuaan Venäjän puolelta Oravalan kartanosta viinapannun - kallis kapistus vuonna 1805.

Antti vanhemman pojista Kallen sukunimenä viimeistään 1895 oli Koskinen ja Robertin Laaksonen. Sukutarinat tietävät että pojat olivat muuttaneet sukunimensä suuttuneena siitä että Antti nuorempi peri Keikin ja Rainion talot, ja muut sisarukset joutuivat tyytymään sataan markkaan rahaa per nenä. Nyt tiedän kertoa Tapanille missä kohden sukutarina jää vain tarinaksi. "Sukunimen vaihto - kun ei sukunimeä käytetty, niin eihän sitä voi protestiksi vaihtaakaan. Vaikka tietenkin protestia voi olla että veljet eivät ottaneet sukunimeä Rainio. Keikin tilaa Antti ei perinyt, eikä olisi voinutkaan, koska sen omisti Forstadius. Mutta sisarukset
perivät vain satasen, se on varmaa," kerron. "Eikä Antin tarvinnut sitäkään maksaa ennen kuin 1903 elossa oleville sisaruksille, joten kuumia tunteita varmaan oli, vaikka tällä tavoin nämä perimykset aika usein menivät."

Rainion pihaan ajaa Helinin pariskunta - rouva on nykyisen omistajan, Pekkolan sukua, ja hetken jutustelun jälkeen etsitään yhdessä Rainion aitan hirsistä valmistusvuoden kaiverrusta, mutta sitä ei valitettavasti löydy. Minä, Tapani ja Pekkolat olemme melkoisella todennäköisyydellä sukua keskenään Antti Rainio vanhemman puolison kautta, mutta tutkimusta tähän suuntaan ei ole kovin paljoa tehty. Ajammekin seuraavaksi katsomaan Pekkolan taloa. Matkalla Tapani kuvaa myös Koskenniskan koulurakennusta, vaikka siinä ei sen paremmin Roope kuin Antti nuorempikaan ole koulua käynyt "Mummi tuossa on varmasti käynyt" tarkoitan isoäitiäni Aino Kososta os. Rainio.

Pekkolassa Kari Pekkola esittelee taloa asiantuntevasti ja tietääkin kertoa sen historiasta paljon mielenkiintoista. "Tuosta kalliosta on lohkottu rakennusten peruskivet kaatamalla talvella vettä halkeamiin" kertoo Pekkola. Pekkolan talon ullakolta löytyi jokin aika sitten joukko vanhoja asiakirjoja, joita Pekkolan sisko Sirkka-Liisa Pekkola on yhdessä minun kanssani tutkinut. Pekkolan tila on ollut iso, vaikka sekin on osa alunperin vielä suurempaa Peltola-kokonaisuutta.
Täällä oli navetta, sepän paja, viljeltyä ja metsää. Kalastettukin on, ja käräjöity Kymen Lauttausyhdistyksen kanssa uiton aiheuttamasta vahingosta kalastukselle ja rannoille. Tapani innostuu metsäkeskustelusta, sillä isoisä Roope ja isä Oiva olivat Kanadassa aluksi metsätöissä, ja omalla tilalla leipä tuli sittemmin karja- ja metsätaloudesta.

Robert Laaksonen avioitui iittiläisen Hilma Heinäsen kanssa ja perhe asui aluksi töiden perässä mm. Sippolassa ja myöhemmin Kuusankoskella joka silloin oli vielä Iittiä. Tapani Laaksosen isä Oiva on syntynyt Sippolassa. Itse asiassa - Tapanihan onkin vasta sukunsa ensimmäisen polven kanadansuomalainen... Vuosi 1923 oli maastamuutossa Kuusankosken ennätysvuosi, 123 henkilöä muutti Amerikkaan. Joukossa oli mukana Roope Laaksosen perhe, vaimo ja kolme poikaa. Nuorin poika Henry syntyi Kanadassa.



Seuraava tapaaminen on Jaalassa, ravintola Jakamissa. Paikalla ovat Tapanin pikkuserkut Anja Hormalainen (os. Kosonen) ja Tapio Koskinen puolisoineen lounastamassa. Pöydän antimet synnyttävät keskustelua ruokaperinteestä. Käy ilmi että suomalaisen ruokakulttuurin ylläpitäminen kanadalaisilla ruokatarpeilla ei ole helppoa. Kanadalaista ruokaa Tapani ei osaa oikeastaan kuvailla. "Jos mennään kreikkalaisille tuttaville, saadaan kreikkalaista ruokaa, jos italialaisille, saadaan italialaista ruokaa". Ruisleipä ja kotikalja nousevat nyt etusijalle. "Meilläkin laitettiin usein hyvää kaljaa, isän lempijuomaa." Muualla juotiin "piiriä", eli olutta amerikansuomeksi. Entä sima, tai sahti? "Simaa en ole maistanut. Äiti sanoi kerran kun tuli
huono kalja että 'meni sahdiksi' ". Rainion suvulla on pitkät sahtiperinteet, Antti Rainio nuoremman tytär Laina Iiskola oli tunnustettu sahdintekijä. Nämä perinteet eivät Kanadaan siirtyneet. Jakaannutaan autoihin uudella tavalla ja Tapio Koskinen ottaa Tapanin kyytiinsä, esitellen Tapanille Kuusankoskea suvun toisena Amerikkana "Tänne on meiltä työn
perässä tultu - Suomen paperikaupunkiin."

Tapio Koskinen itse on ollut töissä rautateillä ja pisimpään mansikanviljelijänä - nyt hän on eläkkeellä. Koskisen tilalle on kokoontunut kymmenittäin sukulaisia Tapion kutsumana tapaamaan kaukaista sukulaista. Antti Rainio vanhemman jälkeläisistä paikalla on nyt edustettuna Antin, Kallen, Roopen, Taavin ja Annan sukuhaarat. Ensimmäistä kertaa sitten... niin, ehkä ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun Rainion talosta lähtivät. Sukukokousta on tässä samassa tilassa vietetty 1980-luvun lopulla, mutta ilman Laaksosten edustajaa. 91-vuotias pirteä ja elinvoimainen Vieno Loiri os. Skinnari on tyytyväinen saatuaan tavata Roope-enonsa pojanpojan. Paikalla ovat myös Tapanin pikkuserkut Kari Iiskola, Heikki Koskinen ja Niilo Rainio.



Tapaaminen sujuu mukavasti jutustellen samalla kun Koskisen perhe on loihtinut esiin tarjottavaksi mansikkamehua ja kahvipöydän suolaisine ja makeine tarjoamisineen. Loppuillasta siirrytään Padasjoelle meidän kesämökille yöpymään - mutta ensin Iitin hautausmaiden kautta.

  


Padasjoella saunotaan ja uidaan suomalaiseen tapaan. "Kanadassa suomalaiset keskenään saunoo tällä tavalla" Tapani kertoo, "muiden kanssa - jos saunotaan ollenkaan - mennään uima-asussa saunaan." Mitä sukutarinoita Laaksosilla kerrottiin? Oliko se nimen 'Laaksonen' ottaminen joku protesti? "Roopella oli niin paha ärrävika että piti Roope Laaksosesta enemmän kuin Roope Rainiosta" sanoo Tapani ja nauttii viileää "piiriä". Lupaan tarjota sahtia seuraavana päivänä.

Kommentteja ja mielipiteitä ja lisätietoja Koskenniskan historiasta voi lähettää email: hirvela@gmail.com

Mistä meidän geenimme tulevat?

Muutamissa keskusteluissa on surtu suomalaisten mahdollista geeniperimää idästä, Venäjältä. Ilmeisesti läntisen kulttuurin katsotaan olevan houkuttelevampi. Mitenkä paljon kulttuuristamme siirtyy geeneissä?

Osa tällä hetkellä yleistä suomalaista kulttuuriperimää ainakin on itään ja etenkin Venäjään liittyvän kulttuurin vieroksunta - sitä yleisempää mitä lännemmäs tullaan. Tällainen vieroksunta on tietenkin perua itsenäisyytemme alkuajoilta, jolloin viimeistään haluttiin irtautua lähes kaikesta "venäläisestä", soveltuvin osin, vaikka oli meillä suuriruhtinaskuntana hyvätkin hetkemme. Suomalainen kulttuuri, sen läntinen ja itäinen esiintymä, ovat esivanhempiemme ja naapurikulttuurien sulautumia. Venäläisyydessä ei kaiken kukkuraksi montaakaan venäläisiä karsastavaa suomalaista pelota mikään muu kuin mahdollinen neuvosto-karjalaisen kulttuurin vaikutus. Sen vaikutus suomalaiseen kulttuuriin on kyllä melko vähäinen.

Mitä tulee geenien periytymiseen, olen huomannut että geenien periytyminen ei ole monelle tuttu asia. Jotkut käsittävät että suvun tutkiminen on aivan sama asia kuin geeniperimän tutkiminen. Näin saumattomasta yhteydestä ei ole kyse. Jos sukututkimuksen keinoin olisi tutkittavissa kaikkien meidän jokainen esipolvi, löydettäisiin väistämättä henkilö joka on kaikkien tänään elävien suomalaisten esi-isä tai äiti. Jos suvun rakentaminen olisi matematiikkaa, eivätkä
suomalaiset olisi koskaan hakeneet kumppania naapurikansoista, löytyisi tällainen henkilö n. 40-35 sukupolvea sitten - jostain pimeältä keskiajalta. Edellämainittujen "kulttuurivaihdosten" takia tällainen henkilö löytyy kuitenkin huomattavasti kauempaa kuin edes historialliselta ajalta.

Jos tämä kaikille yhteinen sukulainen - esivanhempi - löytyisi, ja jos voisimme tutkia hänen geenejään, voi olla että meillä ei ole ensimmäistäkään häneltä perittyä geeniä. Tutkimus on kesken, mutta ihmisellä on (olipa kulttuurimme perimä läntistä tai itäistä) 30000-40000 geeniä. Saamme 50% geeneistämme isältä ja 50% äidiltä, joten valitessamme yhden geenin tarkasteluun, se on varmasti jommalta kummalta. Tämä yksi geeni voi olla kuitenkin peräisin vain yhdeltä neljästä isovanhemmistamme, vain yhdeltä kahdeksasta isoisovanhemmastamme, vain yhdeltä kuudestatoista
isoisoisovanhemmastamme ja niin edelleen. Matemaattisesti voimme saada 25% geeneistämme isovanhemmiltamme, mutta se ei ole mikään laki. On täysin mahdollista että emme peri ainuttakaan geeniä joltakulta neljästä isovanhemmastamme. Poikkeuksena ovat suoran isä-isä -linjan esipolvet,
sillä Y-kromosomi (ja sen geenit) periytyy isältä pojalle.

Jonakin menneisyyden hetkenä löytyy Y-kromosomilinjan päästä "isä" jolta kaikki tänä päivänä elävät suomalaiset miehet ovat perineet Y-kromosominsa. Jos maailmankuvaan ei pakosta kuulu Aatami, voidaan todeta että kyseessä ei välttämättä ole edes homo sapiens. Eurooppalaisissa suvuissa geenit ovat risteilleet sillä tavoin että ei ole mielekästä puhua läntisestä tai itäisestä "geeniperimästä".

Harri

Loppuuko sukututkimus nyt???

Kesään siirryttäessä loksahti muutama palanen suvun historiaa taas paikalleen, kun arkistoista löytyi materiaalia Iitin Koskenniskan Rainion suvun esipolvien menneisyydestä. Parin päivän pistäytyminen Hämeenlinnan maakunta-arkistossa ja Kansallisarkistossa toi kosolti mukavaa materiaalia, kuten perunkirjoituksia ja eläkepapereita valaisemaan sekä orimattilalaisten että iittiläisten esivanhempien arkipäivää, mutta myös yhden todella hartaasti etsityn tiedon. Foorumia lukeneet voivat arvata että kyse on Taneli Juhonpojasta, tunnettu myös nimellä Taneli Juhonpoika Heiskala eli Stör (Daniel Johansson Stör). Stör on sotilasnimi, ja tarkoittaa sampea.

Herra Sampi-Heiskalasta on ollut kohtuullisen vähän tietoja. Mistä tuli, minne meni? Jälkimmäinen kysymys alkaa nyt saada varmoja vastauksia. Aikanaan tutkimuksen alussa Taneliin saakka pääsi kohtuu helposti vain rippikirjoja plaraamalla mutta hänen kohdallaan etenemiseen tuli stoppi. Sotilaana palvelleen miehen saattoi kuvitella kadonneen Suomen Sodan melskeisiin, kun tiedot loppuivat n. vuoteen 1809. Kun lopulta rippikirjan hankalatkin sepustukset aukenivat, selvisi että viimeinen merkintä Tanelille luki "i häkten iärnbeslagen" eli vankilassa rautoihin lyötynä. Todellinen sankari siis - puolusti yksinään koko siltaa komppaniaa vastaan tai kävi sissisotaa venäläistä valloittajaa vastaan, kunnes venäläiset kolkkasivat ja pistivät vankilaan.

Kun tällaiselle sankaritarinalle ei löytynyt helposti mitään todellisuuspohjaa lähteiden valossa, oli otettava huomioon se, että vankilaan yleensä joutuvat rikolliset. Mikkelin maakunta-arkistossa tutkin aikanaan vuoden 1805 Iitin tuomiokunnan tuomiokirjoja, mutta en tainnut silloin löytää edes niitä sivuja. On siis taitoa karttunut lisää, kun Kansallisarkistosta kaivoin samat filmit esille tutkiakseni v. 1805 sakkoluettelot huolella ja löysin alun Tanelin vankilareissulle. Tanelista ei ollut mainintaa sakkoluettelossa vaikka appiukko olikin saanut sakot jäätyään saapumatta käräjille, mutta olipa kokonaiset välikäräjät! Taneli oli varastanut Oravalan kartanon viinapolttimosta viinapannun kaikkineen, ja oli sitten myynyt arvokasta kuparia mm. Pekkolan taloon. Pekkolasta tuli sukulaistalo, mutta vasta noin 50 vuoden päästä, eipä Taneli tiennyt. Oravala oli Venäjän puolella, mutta paikallinen interpol nimismies Winterin muodossa pääsi varkaan jäljille kun uusi pannu ilmestyi Pekkolaan. Käräjillä kuultiin kaikkea mielenkiintoista ja paljon todistajanlausuntoja, mm. mutkan kautta Tanelin vaimolta.

Anders Ericsson Peckola, som utsade att vittnet icke sedt Danjel Heiskala innehafva eller försälja ifrågavarande stulna bränvinsredskap, men då vittnet och Heiskalas hustru Maria Lisa Adamsdotter gått til det härstedes den 2:ra sistvikne Maij hållna urtima ting och samtalat emellan i Mangalaby på tumannahand därom förefallit at Heiskala förslat och försålt en del af de å Oravala gård stulna bränvinsredskaper til Uimila by och Peckola hemman, hade Maria Lisa yttrat sig sålunda: Galen var han och som förslade dem i kring på alla ställen och utbjöd dem til salu. Vidare uplysning i detta mål kunde vittnet icke berätta, hvarföre vittnesmålet uprepades, hvilket vittnet vidkänt och tog därpå afträda.

Maria Liisan mielestä oli ollut hullua kiikuttaa pannua ympäriinsä ja koettaa sitä myydä. Niinpä.

Joskus aikanaan pohdin että liittyykö meidän sukuun Iitin historian kirjoittajan Armas Halilan kommentti että Heiskalan taloon oli tuolloin pesiytynyt "rikollista ainesta". Tuon ajan rippikirjan perusteella varkaudesta oli saanut Heiskalassa rangaistuksia monikin, myös Tanelin appi, mutta käräjillä sai Pekkolan Juho sakkoa kun oli mennyt ostamaan viinapannun "yleisesti varkaaksi tunnetulta henkilöltä". Yleinen uskomus on, että sukututkimus loppuu kun vastaan tulee ensimmäinen varas tai murhamies. Joten, nytkö se on ohi? Ei sentään, nyt on jo varma että Tanelista löytyy aineistoa kunnolliseen henkilökuvaan enemmän kuin melko kilteistä veronsa maksaneista jälkeläisistään. Taneli ei saanut lopullista tuomiota näillä käräjillä, vaan vasta talvella 1806 Asikkalassa, koska "rikosvyyhti" johti Nastolankin puolelle. Sitten kun selviää mikä vankila oli Tanelin kohtalo voi lähteä vaikka Riksarkivetiin tutkimaan vankiluetteloita, tai paremmassa tapauksessa tuo eli vielä 1809 jolloin Keisarillinen Senaatti teki ensimmäiset vankiluettelonsa, ja ne löytyvät Kansallisarkistosta.

Tästä tulee vielä mielenkiintoista.

Harri

Työ se vaan jatkuu vaikka välillä tökkii

Kohta on kulunut jo reilusti pari vuotta siitä kun aloimme kääntää Legacy Familytree -sukututkimusohjelmaa suomenkielelle ja olen ollut tiimin johdossa koko sen ajan. Peruskäännös valmistui äskettäin - ja vuosi pitempään siinä meni kuin mitä aikanaan uskottiin. Suomalaiset sukututkijat testaavat nyt jo meidän luomustamme, ja kuka tahansa voi osallistua testaukseen!

Käännökseen on vielä jäänyt paljon hiomista ja pitäähän ne ohjeetkin saada suomeksi. Tekemistä siis riittää. Yhteydenpidossa on myös hiomista, pelkän sähköpostin varassa on hankala ylläpitää toimivaa tiimiä. Yhteydenpitotyökalut ovat siksi olleet erityisesti tarpeen, ennen kaikkea ohjelmistotalon postituslistat ja tuo Historismin Foorumi, jonka linkki on tuossa oikealla sivupalkissa. Tiedostojen jakamiseen on käytetty myös eSnips-palvelua ja kokoontumisiin MSN-messengeriä, sen heikoista turvaominaisuuksista huolimatta. Skypen käyttöä ei vielä olla kokeiltu. Tietotekniikassa tulee pidetyksi liikaa itsestäänselvänä, että hommat toimii.

Sinänsä hassua. Nimittäin pitkällä kokemuksella voisi sanoa että tietotekniikassa lopulta koko ajan on jokin pielessä - ainakin vähän. Soneran kaapeliyhteydet ovat kolmasti estäneet yhteydenpidon kokonaan juuri MSN-kokoontumisen yhteydessä, tai kun pitäisi siirtää valmista aineistoa internetin kautta, ja ovat muutenkin toimineet luvattoman huonosti - yhteys "pätkii". Foorumin edellinen palveluntarjoaja lopetti palvelun mitään virkkamatta. Foorumi piti rakentaa uudestaan uuden palveluntarjoajan kanssa, ja juuri silloin kun siirsin viestejä Foorumilta toiselle, yhteys internetiin katosi illalla kymmenen aikaan kahdeksaksi tunniksi, päätellen siitä että se taas aamulla toimi. CD/DVD-asemat hajosivat maalis- ja kesäkuussa. Kiintolevy hajosi syyskuussa. Lokakuussa selvisi että kaikki varmuuskopiot eivät olleetkaan käyttökelpoisia. Verkonpainoja olisi nyt parille siikaverkolle.

No, nyt tietysti, juuri kun pitäisi olla yhteydessä postituslistojen kautta testaajiin, minä en saa yhtään sähköpostia perille mihinkään Millennian osoiteeseen miltään sähköpostitililtäni, ainakaan henkilökohtaiselta tililtä, työnantajan käyttööni antamaa tiliä en käytä tällaiseen. Mutta viestini lyövät päätään seinään mutta eivät mene perille. Millennian väki kiroaa oman postipalvelimensa toimittajaa, ja syystä, sillä joku siellä tällä hetkellä estää tietämättömyyttään, tahallaan tai laiskuuttaan viestieni perillemenon. Tai on säätänyt spammintorjunnan nupit kaakkoon. Oletteko huomanneet että tietotekninen vika ei ole koskaan siellä minne otatte yhteyttä? Vika on aina vastapuolella. Jos ei ole mitään soveltuvaa "vastapuolta", sanotaan että vika on täysin käsittämätön.

Monenlaista tapahtumaa ja kommellusta on kahden vuoden aikana ollut. Merkillistä että sähköpostitse voidaan saada aikaan kaikkea sellaista. Jokunen riitakin. Väittävät että riitaa ei voi lopettaa postiryhmäkeskustelulla, mutta sen voi aloittaa. Ennen olin samaa mieltä, mutta en enää. Kun halua löytyy, tulee asiat sovituksikin. Mitenkähän tällaisen blogin kanssa on?

Blogi uusiutui

Näinköhän tähän blogiin tulisi kirjoitettua entistä enemmän nyt kun sen ulkomuoto muuttui. Nätimmäksi. Minun mielestäni. Isoisoisoisä, suutarimestari Antti Liuski valvoo nyt kirjoittelua yläpalkista. Antti itse oli tavattoman kiinnostunut kaikesta tiedosta ja tiedon hankkimisesta ja jos eläisi vielä tänään, olisi yksi innokkaimpia tiedonhakijoita internetissä. Kai tuolla olisi oma blogikin.

Hyvää Joulua - Merry Christmas

Mukavaa Joulunaikaa kaikille. 

Kiintolevymurheita

Historismi.Net - Kerro oma tarinasi. Historismi-sivusto ei onneksi kärsinyt, mutta muuten tuli hukattua jonkin verran tietoa kun tietokoneeni kiintolevy särähti rikki syyskuun alussa. Varmuuskopioista huolimatta noin parin viikon aikana innokkaasti naputettu - puhtaaksikirjoitettu - data katosi lämpimään syysyöhön. Nyt uusi levy on paikallaan ja jatkossa varmuuskopiot ovat kunnossa niinsanotussa reaaliajassa, ulkoisella kiintolevyllä.

Valitettavasti sähköpostit eivät olleet varmuuskopioitu, eikä myöskään osoitekirjan muutokset 2004 huhtikuun jälkeen. Jos joku kaipaa minulta viestiä, kannattaa ottaa nyt yhteyttä ja esittää tutkimuspyynnöt ym. uudestaan. Muistan että joitakin jäi "työn alle" eli tekemättä ennen levyn hajoamista.

Harri

Ruokaperinne viimein valmis

Jo jonkin aikaa tekeillä ollut Historismi.Netin sukujen ruokatottumuksia ja ruokaperinnettä käsittelevä sivu on nyt esillä. Sivua päivitetään jatkuvasti kun uutta perinnettä saadaan kerättyä. Perinne kattaakin melko kattavasti koko Suomen, Kainuusta Pohjanmaan ruotsinkieliselle rannikolle, Uudeltamaalta Etelä-Savoon.
Kun me syömme kebabia ja pitsaa, saattaa helposti tulla ajateltua että ruokakulttuurin muutos on jotakin tälle päivälle ominaista ja että on ollut aika jolloin kaikki esipolvet aina vaan söivät samoja ruokia. On totta, että olemme melko konservatiivisia ruokamme suhteen - muutokset eivät tapahdu nopeasti, mutta ruokakulttuurin muutos näyttää silti aina olleen yksi päätekijä ihmisen evoluutiossa. Suosikkiruoista tulee jossain vaiheessa vanhanaikaisia ja ne poistuvat käytöstä, joskus vain palatakseen suosioon taas kunhan riittävästi aikaa on kulunut. Mitä kebabiin ja pitsaan tulee, ne ovat käytännössä leipää liha- tai kalatäytteillä, siis perinteistä suomalaista ruokaa!

Osallistu itse perinteen keräämiseen ja kirjoita viesti joko kommenttina tähän, tai Foorumille tästä linkistä.

Oltiin Veikon kanssa viikonloppuna Erämelonnan SM-kilpailuissa Sulkavan Lohilahdella. Loistava sää ja hyvät järjestelyt - ensikertalaiset nousivat jopa 14. sijalle. Mukavaa menoa vaikka aurinko vähän polttikin. 

Hyvää äitienpäivää

Niin, hyvää äitienpäivää äiti, sukulaiset ja muut sivujen selaajat.

Nämä uudenmalliset sivut ovat olleet nyt toiminnassa viikon verran. Palautetta ei ole sadellut, mutta on kuitenkin tullut. Kehuja ja kehitysehdotuksia.
Olen itse ollut vähän kahden vaiheilla noiden pop-upien käytössä alisivujen avaamiseksi, toistaiseksi ne kuitenkin jäävät olemaan. Ehkä seuraavassa Historismin versiossa osaan jo käyttää jotain uutta tekniikkaa, joka tekee selaamisen entistäkin sujuvammaksi. Pop-upien ym. tavoite on, että Historismi-sivuilta ei poistuta jonkin muun kiinnostuksen tai yksityiskohdan selaamisen ajaksi.

Albumeihin koetan saada uutta ideaa kuvatekstien näyttämiseksi iframe -tekniikalla jota Mozillat ja MSIE tukevat. Katsotaan, sanoi lääkäri.

Henkilöllisyyden suojaus uusissa sukutauluissa

Uusimman Historismin version myötä poistui internetistä paljon henkilötietoja. Kenestäkään tietojen mukaan elävästä henkilöstä ei näytetä kuin nimitieto. Ja ainahan Historismissa on ollut mahdollista ilmoittaa, ettei halua näyttää sivustolla mitään tietojaan - tällaiset näkyvät nyt vain tekstinä "private", tarkoittaen että tiedot ovat minulla mutta niitä ei näytetä. Miksi nyt näin?

Muun muassa siksi, että sukututkimuspiireissä on aiheuttanut hämmennystä Rauman käräjäoikeuden tuomio 22.12.2004. Asiakirjat ovat salaisia, mutta julkisuuteen tihkuneitten tietojen mukaan kyseessä oli sukukirjassa julkaistu henkilötieto (avioton lapsi), joka tulkittiin yksityiselämää ja kyseisen henkilön oikeuksia loukkaavaksi.

No - kyse ei ole varsinaisista rajoituksista, mutta mistäpä tiedät tehdessäsi sukukirjaa, kuka loukkaantuu vaikka siitä että suvussa olisi romaniverta tai isoisoisä oli raastuvassa julkijuopottelun vuoksi? Saa nyt nähdä mitä tästä vielä nousee esiin.

Yksi syy on myös se, että internetin kehityksen myötä on aina mahdollista, että joku keksii keinon käyttää Historismin tietoja elossa olevista henkilöistä jotenkin laittomasti. Hankala kuvitella että miten se kävisi päinsä, mutta ollaan nyt ennalta viisaita. Nyt siis elossa olevista ei näytetä sukutaulustossa muita tietoja kuin nimet (niin, luettavissa on edelleen koko perheen kaikkien jäsenten nimet). Kuvaa tai muitakaan tietoja ei saa esille edes pyytämällä. Pahoittelen jos se tuntuu harmittavalta. Saatte halutessanne kuvanne tietty esiin, kun kirjaudutte Foorumille ja lataatte itseänne kuvaavan avatarin.

Terveisin,
Harri

Tulossa uutta sisältöä

Nyt varmasti menee vielä hetki hioessa uutta sivustoa toimivammaksi, esimerkiksi niin että kaikki selaimet toimivat sen kanssa hyvin. Lähinnä tuon MSIE:n kanssa on ainaisia ongelmia. Mutta uutta sisältöä on jo tuloillaan...

Tällaista uutta aineistoa on mm. Lahden ja Orimattilan kouluoloja vuosisatojen 1800-1900 vaihteessa, perinteiset ruoat suvun eri asumaseuduilla, sekä sitten täysin uusi suktututkimustermistö. Kalenterista tulee myös oikeammanlainen kalenteriversio, eli kronologisesti etenevä. Foorumin ylläpito tähän vielä, niin kylläpä onkin mukavaa puuhaa kesälle?

Sivusto päivittyi viimein.

Historismi.Net päivittyi kokonaisuudessaan. Sukututkimusaineiston päivittäminen on vielä työn alla, mutta monta uutta asiaa se jo kertoo, ja toivottavasti useimmat vanhat virheet ovat poissa... :) Lisäksi monet muutkin sivut ovat saaneet joko kokonaan uutta sisältöä tai tuntuvan päivityksen.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä - mutta parannettavaa on.

Sukupuussa on nyt siis paljon uutta tutkimusta ja paljon korjauksia, joita te hyvät ystävät ja sukututkimuksen harrastajat olette vuosien aikana sähköpostitse tai palautesivun kautta lähettäneet. Kiitoksia. Itse vastaan tietenkin kaikista virheistä joita esitykseeni on jäänyt. Huomaan selattuani taulustoa nyt valmiina, että olen käyttänyt Legacyn runsaita ominaisuuksia vähän eri tavalla eri aikoina, ja että viittausten paikalleen osuttamisessa on sattunut virheitä. Tämän vuoksi sivut ovat henkliöstä riippuen aina vähän eri näköiset. Lisäksi - muutamat uudet tiedot joiden piti olla esityksessä mukana, eivät olekaan. Korjaan sivustoa nyt aina vähitellen.

Vaan katsokaa itse - ja antakaa palautetta.

Sivusto päivittyi

Historismi.Net sukupuuesitys webissä oli tähän päivään saakka noin vuoden jäljessä tutkimusta. Nyt tilanne on korjattu. Lisäksi monet muutkin sivut ovat saaneet joko kokonaan uutta sisältöä tai tuntuvan päivityksen.


Tällä uutispalstalla olen aiemmin luvannut että päivitän sukupuun tiedot heti kun saan aikaiseksi kunnon WWW-esityksen käytössäni olevalla Legacy Familytree -ohjelmalla. Nyt on ensimmäinen tällainen sivusto selattavana. Olen melko tyytyväinen, mutta samalla uskallan sanoa, että pidin edellisestä versiosta enemmän vaikka kelvollista html:ää tämä uusikin on.

Hyvä puoli Legacyn web-esityksessä on se, että itse ohjelman vankka tieteellinen ote tarkkoine viittauksineen on helppo esittää netissä. Visuaalisesti sivut voisivat olla räätälöitävämmät, ja englannin kieli puskee esiin vähän sieltä sun täältä. Henkilölistauksessa mm. Å, Ä ja Ö ovat kaltoin kohdeltuja. F a m i l y l i n k s -ruudussa ei näy kohdehenkilön sisaruksia enää, puute sekin.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä - mutta parannettavaa on. Odotan innolla että GenDesignerin uusi versio valmistuu. Koska sekä se että legacy käyttävät uusinta GEDCOMia, siirtyvät Legacyn hyvässä hoidossa tutkitut tiedot mutkitta GenDesigneriin, jonka WWW-esitys tulee olemaan huippuluokkaa.

Sukupuussa on nyt siis paljon uutta tutkimusta ja paljon korjauksia, joita te hyvät ystävät ja sukututkimuksen harrastajat olette vuoden aikana sähköpostitse tai palautesivun kautta lähettäneet. Kiitoksia. Itse vastaan tietenkin kaikista virheistä joita esitykseeni on jäänyt. Huomaan selattuani taulustoa nyt valmiina, että olen käyttänyt Legacyn runsaita ominaisuuksia vähän eri tavalla eri aikoina, ja että viittausten paikalleen osuttamisessa on sattunut virheitä. Tämän vuoksi sivut ovat henkliöstä riippuen aina vähän eri näköiset. Lisäksi - muutamat uudet tiedot joiden piti olla esityksessä mukana, eivät olekaan. Korjaan sivustoa nyt aina vähitellen.

Tutkimus-sivulta ovat lähes kaikki alasivut päivittyneet. Uutena tulokkaana esitämme ylepeänä nyt ensi kertaa "Rahat ja mitat". "Termit ja lyhenteet" sivulla on suoritettu tarkistuksia ja lisäyksiä. "Lähteet ja viitteet" on saanut ensi kertaa täytettä. "Tutkimuslinkkejä" on päivitetty ja samasta paikasta käsin tulevat myös näiden sukujen tutkijat tutuiksi. "Analyysi" on päivitetty ja "Sukututkimusvinkkejä" on siirretty Uutiset-sivulta Tutkimus-sivulle. Vaan katsokaa itse - ja antakaa palautetta.

Kuuma kesä kannattaa viettää arkistossa

Kun ulkona on neljäkymmentä astetta ja arkistossa korkeintaan kaksikymmentä, kukapa ei mielellään pistäytyisi arkistossa tutkimassa sukuaan?

Loukkasin juuri ennen kesälomaa nilkkani kohtuullisen hyvin, joten ulkona liikkuminen jäi ehkä tavallistakin vähäisemmäksi - Islannin retkeä lukuunottamatta. Islannissa sukututkimus on muuten hyvin suosittu harrastus.

Ennen matkaa ja matkan jälkeen oli tilaisuus käydä varjoisassa arkistossa, ensin Turun Maakunta-arkistossa, jossa opastin äitiäni mikrofilmien salaisuuksiin, samalla kun tarkastelimme Rainio- ja Aunela -sukuja. Islannista tultua oli tilaisuus pistäytyä Kansallisarkistossa ennen kesämökille menoa, tällä kertaa tutkimussuunnitelmassa oli Aunela-sukuun liittyvät Haikari ja Napola.

Arkistossa aina aika lentää

Niin nytkin - mutta tällä kertaa aikaa riitti vielä muuhunkin tarkasteluun. Olisi todella mukava löytää jäljet Taneli Juhonpoika Störille (Daniel Johansson Stör) joka putkahtaa Iitin Vuolenkosken Heiskalaan ja katoaa Suomen Sodan melskeissä merkinnällä "i häkten iärnbeslagen" eli häkkiin raudoihin lyöty. Olisivatko venäläiset olleet asialla Iittiä vallatessaan? Tähän mielellään kuulisi ideoita innokkailta tutkijoilta.

Tanelin jälkeläisistä -ei niinkään arkistoon liittyen mutta muuten iloisena uutisena - tavoitin puhelimitse Tapani Laaksosen, Kanadaan muuttaneen Roope Antinpoika Laaksosen pojanpojan. Tapani elelee Kanadassa ja puhuu edelleenkin todella hyvää Suomea! Hänellä olisi aikomus tulla vierailulle Suomeen kesällä 2004 tai myöhemmin. Siinä olisi Rainion suvulla kokoontumisen aihetta.

Tuisku-Camenaeus ja Kollin

Orimattilalaiset Tuisku-Camenaeus ja Kollin -suvut liittyvät yhteen. Siinä ei ole mitään uutta sinänsä, isänisäni isä Vilho Hirvelä oli Tuisku-Camenaeus -sukua ja hänen puolisonsa Emilia oli puolestaan Kollin. Mutta on jotain muutakin...

Selaillessani aikanaan Tuovi Tuuran jäämistöstä saamaani kirjeaineistoa, tulin sellaiseen käsitykseen että myös Emilian suku, Kollin, voisi olla TC-suku. Emilia Kollinin ja Kalle (Kaarlo) Kollinin lapset tietenkin olivat TC-sukua, koska heidän puolisonsa olivat... mutta...

Kollinithan ovat Tuisku-Camenaus sukua Piekkarin kautta

"Kollinithan ovat Tuisku-Camenaus sukua Piekkarin kautta" kirjoitti isäni serkku Tuovi Tuura isoisäni serkulle Aarne Kollinille, ja samaan mahdollisuuteen viittasi TC-tutkija Elli Snellman muutamassa kirjeessään Tuoville.

Mihin tuo oletus perustui? Tätä tukevia dokumentteja ei ollut missään ainakaan vahingossa löydettäviksi. Tuisku-Camenaeus -tutkijakokouksessa Helsingissä 1999 ei asia tuntunut olevan kokonaan uusi, mutta toisaalta ei kukaan tiennyt siinä tilaisuudessa kertoa, mitä kautta tuo yhteys olisi tai kuka asiaa olisi tutkinut.

Nyt kevättalvella tutkin asiaa Mikkelin maakunta-arkistossa ja löysin yhden yhteyden - juuri Piekkarin kautta. Siispä Kustaa Kollinin ja Maria Helena Piekkarin jälkeläiset ovat TC-sukua ainakin yhtä reittiä, ja vastaavasti Simolin-Hirvelä -suvun TC yhteydet lisääntyivät yhdellä. Tämä uusi yhteys syntyy Heikki Samsoninpoika Tuisku-Mäkelän kautta. Hilkka Linnan ensimmäisessä Tuisku-Camenaeus -sukukirjassa (TC1:ssä) mainitaan juuri tämän sukuhaaran kohdalla, että sukua on tutkinut kaksi tutkijaa, ja että tuloksia julkaistaneen myöhemmin, mutta keihin tässä viitattiin, ei ole minulla vielä tiedossa.

TC -kantavanhempien, Heikin ja Beatan, lapsista Heikki Heikinpojan tytär Liisa avoitui Martti Ristonpojan kanssa Hollolan Nokkolaan. Siksi säväytti tuossa tutkimuksessa se, että Juho
Aaronpoika Piekkarin isoisä oli kotoisin Hollolan Nokkolan Tommolasta, Risto Juhonpoika. Hänen isänsä oli Juho Ristonpoika. Risto ei ole nimenä harvinainen Hollolassa - mutta saapa nähdä, mitä uusi tutkimus tältä osin tuo julki.

Yhteistyössä sivusto kehittyy

Kun kiire haittaa harrastuksia, on mukava että tuttavilla on paremmat edellytykset tutkimuksen tekemiseen, ja että kiinnostus sukututkimusta kohtaan vain lisääntyy. Yhteistyötä on tietenkin monella tasolla.

Kaarlo Tiesmaa etenee tutkimuksessaan säntillisesti ja määrätietoisesti - Tidström-tutkimuksen rinnalla Kaarlo on jo ehtinyt aloittaa Eurelius-Palmfors sukujen tarkennukset Historismi.Netin sukutauluissakin esitetyn raakadatan lisäksi. Hienoa.

Yksi hyvä uutinen lisäksi on se, että sain Millennia Corporationin ohjelmistonikkareilta heidän lupaamansa versionLegacy 4:sta, jossa oli korjattu useimmat toivomani puutteet WEB-esityksen luonnissa. Nyt tuo päivitys on jo kaikkien saatavissa. Miksi sukutaulusto Historismi.Netissä ei sitten ole jo päivitetty uuteen uskoon ja kaikkine uusine tietoineen? Se on toinen tarina, ja lyhyt: ei ole ollut aikaa. Olenkin pohtinut ajankäytön merkitystä artikkelissa jonne pääsee tuolta etusivulta. Mutta: jos joku on kiinnostunut tutustumaan Legacyyn sukututkimusohjelmistona, voin suositella kyllä. Ohjelmisto on englanninkielinen, mutta taipuu osaajan käsissä suomenkielelle.

Positiivista mielenkiintoa on ollut Orimattilan sukuja kohtaan - ja etenkin Kollin -suvun pikkuserkkuni ovat ottaneet yhteyksiä. Järvikylän Juonala-Järvinen -sukujen yhteydet Piekkariin ja Hirvelöihin ovat myös kiinnostaneet, ja uusia tuttavuuksia on luotu. Ristolan Kososet, Tuusulan Nikanderit ja Iitin Napolat ovat myös saaneet kiinnostuneita tutkijoita hakeutumaan näille sivuille. Tässäkin tapauksessa uusia tuttavuuksia on saatu solmittua yhteisiä esivanhempia on löydetty (Napolan osalta tutkimus on vielä pahasti kesken).

Sivustolla on ollut monenlaista keskustelua, ja toiveita sekä ehdotuksia Historismi.Netin kehittämiseksi on esitetty myös kirjeitse! Kiitos paljon. Huomioin ehdotuksista niin paljon kuin mahdollista. Heikki Särkälle erityiskiitos postista johon palaan mahdollisimman pian. Teen joka tapauksessa tänä vuonna sivun jolla esitellään tutkijoita, joilla on Historismi.Netin kanssa yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Olen valmistellut javascriptiä, jolla tällä sivustolla esitettävät sähköpostiosoitteet voi suojata spam-robottien hauilta. Niinpä nuo yhteystiedot tulevat olemaan turvassa spammaajilta. Mitat ja rahat -sivu on pahasti kesken, mutta tulossa.

Vaalihumua

Eduskuntavaalit lähenevät niin että tänään oli viimeinen ennakkoäänestyspäivä ja 16.03.2003 on siniristilippu tangossa vaalipäivän merkiksi. Kaikki äänestämään, olipa poliittinen kantanne voi mikä hyvänsä!

Nykymuotoinen yleiseen äänioikeuteen ja yksikamariseen kansanedustuslaitokseen perustuva suomalainen demokratia sai alkunsa vuonna 1906. Eduskuntavaalit järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna1907

Ankarat venäläistämistoimet olivat Suomen suuriruhtinaskunnassa mm. Venäjän-Japanin sodan aikana hellittäneet hetkeksi. Venäläistämistoimista totesi isoisäni sisko päiväkirjassaan ylioppilasvuodeltaan 1905

...saimme nähdä miten raaka voima hyökkäsi kansamme kimppuun ja tahtoi riistää kalleimpamme. (Vanhempiemme) ei tarvinnut nähdä, ollessaan nuoria ja kiihkoisia, santarmien tulevan kotiinsa ja nuuskivan yksityisiä papereitaan tai omien kansalaisten ilmiantavan parhaita miehiään, vaan me sen näimme. Me näimme esivallan muuttuvan vääryyden toimeenpanijaksi ja tyrannien nöyräksi palveliijaksi ja sielunpaimenemme pettävän yhteisen asian.

Anna Makkonen on julkaissut Kertun päiväkirjan teoksessaan "Sinulle", SKS, 1996.

Venäjä hävisi sodan Japanille ja keisari oli pakotettu myötäilemään poliittista oppositiota Venäjällä ja Suomessa oltiin rivakoita rivakoita. Äänioikeusuudistus toteutui 1906 Suomessa salamannopeasti. Muutos oli melkoinen: rajoitetusta äänioikeudesta hypättiin suoraan yleiseen äänioikeuteen, naiset saivat ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa ja Valtiopäivistä tuli Eduskunta. Poliittinen elämä maassa muuttui. Työväestöä ja talonpoikia lähellä olevat puolueet astuivat esiin. Poliittinen toiminta oli aktiivista ja se huipentui eduskuntavaaleihin maaliskuussa 1907.

Sukututkimuksessa ei useinkaan tule pohdittua esi-isien poliittisia mielipiteitä mikäli po. henkilö ei ole ollut nimenomaan aktiivisesti mukana politiikassa. Isoäitini vakiovastaus kysymykseen mitä puoluetta hän äänestää oli aina "no ristillisiähän minä", mutta ei kuulostanut kovin vakuuttavalta. Muut esivanhemmat vaikuttavat esimerkkinsä ja tekojensa perusteella Suomalaisen Puolueen ja Ruotsalaisen Puolueen kannattajilta. Mitenkähän tätä olisi tutkittava?

Tapaamisia, kohtaamisia ja jälleennäkemisiä

Historismi.net -sivut ovat tuoneet sähköpostituttaviksi parin vuoden aikana monia sukututkijoita kotimaasta ja ulkomailta. Meitä on yhdistänyt kiinnostus sukututkimukseen ja paikallishistoriaan. Nyt on alkanut löytyä entistä enemmän yhteyksiä henkilöihin joiden esivanhemmat ovat Historismi.netin sukupuussa - joskus vähän "kautta rantain", mutta kuitenkin. Tällaisia yhteyksiä on ollut iittiläisen Napola-suvun ja orimattilalaisten Simolin- ja Piekkari-sukujen puitteissa.

Sähköpostiyhteys on toki sävähdyttävä, mutta puhelinkeskustelu tai henkilökohtainen tapaaminen on toki vielä sykähdyttävämpi. Isoäitini serkun Marianna Rusellin (os. Tidström) puhelinsoiton jälkeen on Tidström-Tiesmaa -tietämys lisääntynyt runsaasti ja luvassa on Sukukuviin taas uusia vanhoja kuvia. Isäni velipuoli Risto Hirvelä oli puhelinyhteydessä ja sisarpuoleen Leena Hirvelään törmäsin Helsingissä SMKJ:n workshopissa Wanhassa Satamassa. Äitini pikkuserkku Lauri Kosonen käväisi tervehtimässä ihan paikan päällä. Jutustelun yhteydessä aina jotain tiedonmurenaa on tarjolla.

Yksi "kohtaaminen" oli tässä joulun aikaan, kun tein isänisäni siskon, Aune Hirvelän, eräässä puuropuheessa siteeraaman ohjeen mukaista ohraryynipuuroa. Tuo puhe ja resepti oli mukana pari vuotta sitten haltuuni tulleissa kirjeissä. Leivinuunia minulla ei ollut käytössä, mutta silti suvun "salainen" ohrapuuroresepti tuotti todella herkullisen lopputuloksen!!